Tansanian turhauttavin ihminen olen ehkä minä
Viime viikko on kulunut varsin
rauhallisesti. Tiistaina Paralegal Centerillä pääsin auttamaankin pelkän
seuraamisen ja kirjojen lukemisen sijaan. Paralegal Center on tekemässä
yhteistyöprojektiehdotusta ja sain käydä englanninkielisen ehdotuksen läpi ja
korjata kielioppivirheitä. Hyvä että sain, koska ehdotuksessa oli yksikön
kolmannen persoonan ässät ja genetiivit keskenään sekaisin miten sattuu,
välillä myös monikoissa. Englantia äidinkielenään puhuvien standardeilla saatan
tehdä kielioppivirheitä, mutta kyllä silti tuli aika pätevä olo, kun kyseistä
tekstiä korjasi.
Keskiviikko meni
afrikkalaisittain aivan toisin kuin suunnittelin, koska tarkoitus oli laitella
Kimbiliolla paikkoja kuntoon Matroonan kanssa, mutta en saanut häneen yhteyttä
ja lopulta osoittautui, että tietoni siitä, että hän oli tulossa Kimbiliolle,
oli virheellinen. Sain kuitenkin vaihdettua rahaa ja etsittyä yhteystietoja,
joita tarvitsin.
Siitä kenkiä ja mekkoja. Eikä mekot varmasti kiristä lantion kohdalta. |
Torstaina jatkoin Paralegal
Centerillä ehdotuksen korjaamista, ja sormuksen ostamisesta kertovassa
päivityksessä ennakoimani ongelma todella levisi käsiin, vaikka olin yrittänyt
olla sopivan etäinen. Yksi Paralegal Centerin nuorista juristeista nimittäin
todella kosi minua. Itseasiassa kysymyksessä oli juuri se, joka minulle oli
selittänyt ongelmista, joita syntyy, kun paikallisten yliopistokoulutettujen
naisten isät odottavat morsiusmaksuna tyttären kouluttamiseen käytettyä rahaa.
Olin ollut huolissani hänen käytöksestään ja pohtinut koko torstai aamun, miten
ja keneltä pyytäisin neuvoa. Halusin kyseessä olevan nuoren miehen ymmärtävän,
että on kaikkien kannalta mukavampaa, jos hän vain alkaisi kohdella minua niin
kuin ketä tahansa työkaveria ja jättäisi imartelun sikseen. Olin liian hidas,
Jouduin käyttämään iltapäivän kyseisen nuoren miehen ärsyttävään jankutusta
kuunnellen. Täkäläiset miehet eivät tunnu ymmärtävän, että koruton ja
välinpitämätön ”No” on lopullinen vastaus, jonka kyseenalaistaminen on turhaa
ja loukkaavaa.
Perjantaina oli kansallinen
vapaapäivä, jonka käytin tehokkaasti sängyssä vihlovasta päänsärystä kärsien.
Lauantaina kävin pitsalla Leilan, paikallisen ystäväni kanssa.
Loppuviikosta olin hyvin väsytyt
kaikkeen siihen huomioon jota julkisilla paikoilla saa. Väsynyt siihen, kun
yritän kysyä neuvoa bussinvalintaan ja ympärilläni on hetkessä lauma ihmisiä,
bussipojat (keräävät matkustajilta maksun ja ilmoittavat kuskille, milloin
pysähtyä) ovat keskenään erimieltä ja huutaen antavat ristiriitaisia ohjeita
siitä, mihin minun pitäisi mennä. Lopulta en luota mihinkään neuvoon ja vaan
kaikkien neuvojen vastaisesti otan bussin, jonka tiedän menevän lähelle, mutta
ei perille. Väsynyt siihen, että tuntemattomien kanssa monesti koen, että
kaikki huutavat ja ovat vihaisia ilman mitään syytä, jonka ymmärtäisin.
Sunnuntaina olin englannin
kielisessä jumalanpalveluksessa, ja saarna oli todella hyvä. Muiden asioiden
joukossa pastori muistutti siitä, että jos olemme kaukana Jumalasta, alamme
helposti ärsyyntymään ihmisiin, joita meidän on tarkoitus rakastaa. En minä
tullut Tansaniaan arvostellakseni tapoja, jotka vaativat minua sopeutumaan.
Saarnan jälkeen pohtiessani suhdettani paikallisiin kadulla kulkeviin ihmisiin,
koin ymmärtäväni jotakin merkittävää itsestäni ja siitä, millaisia ratoja
ajatukseni kulkevat. Huomasin olevani aika turhauttavan taitava tekemään
asioista todella hankalia.
Kulttuurishokkiin törmääminen oli
täysin odotettavissa. Sen tiedostaminen ei kuitenkaan estä siihen reagoimista.
Paikallisen kielen osaamattomuus tekee minusta epävarman. Paikallisten puhetapa
ja äänen korotus vaikuttavat minusta pelottavilta ja vihaisilta, mutta eivät
ehkä tarkoita, että joku oikeasti olisi vihainen. Kun tähän tunnemyllerrykseen
vielä lisää pyrkimykseni määritellä moraalisesti oikea tapa toimia
ristiriitaisten tavoitteiden keskellä, ajaudun helposti tekemään asioista
paljon monimutkaisempia, kuin ne todella ovat. Yritän hieman valottaa, mitä
päässäni on ehkä tapahtunut viimeisten viikkojen aikana. Voi olla, että tulee vähän kertausta.
Appelsiinit on kypsiä vihreinä, vaatii vähän totuttelua. |
En halua olla epäkohtelias.
Minusta naapureiden runsas tervehtiminen on positiivinen ja hieno piirre
paikallisessa kulttuurissa. En halua antaa sellaista viestiä, että koska olen
valkoinen, odotan erityiskohtelua, joten mielestäni ihmisten pitäisi tervehtiä
minua vain, jos he samassa tilanteessa tervehtisivät myös paikallista. Heidän
ei tarvitse tietää paikallisten nimeä tervehtiäkseen, joten heidän ei pitäisi
tarvita kutsua minua msunguksi ilmaistakseen, että puhuvat minulle. Nuorten
miesten tapa tervehtiä minua on kaikkea muuta kuin mukava. Joko se on jollakin
tavalla pilkallinen tai sitten siihen liittyy jokin lisäsana, joka muistuttaa
minua siitä, että ole nainen, ja sellaisena automaattisesti seksuaalinen
objekti (esim ”Hello I love you” tai ”Hi baby”). En halua rohkaista huonoa
käytöstä. Myyjille en halua antaa sellaista mielikuvaa, että olen kiinnostunut
heidän tuotteistaan, jos en ole, koska en halua tuottaa pettymystä, jonka koen
tuottaneeni, jos olen antanut käytökselläni myyjälle syyn aloittaa myyminen.
Kaikkien yllä mainittujen
hankaluuksien välttämiseksi yritän muotoilla itselleni toimintatavan, joka on
johdonmukainen ja kertoo, etten ole kiinnostunut ostoksista tai seurustelusta
jo ennen kuin kukaan on sanonut mitään. On helpompaa, laiskempaa ja
turvallisempaa luoda toimintakaava ja uskotella itselleen, että on päätellyt
sen olevan paras tapa, ja siiten noudattaa sitä säännönmukaisesti. Siinä on
kuitenkin muutama ongelma. Ensinnäkin suuri osa asioista on sellaisia, jotka
eivät oikeasti riipu käytöksestäni lainkaan, joten tavoitteeni on mahdoton.
Toisekseen pettymykset, joita yritän estää, eivät oikeasti ole niin suuria,
että kukaan menisi niistä rikki. Edes kosinnan torjuminen ei voi olla iso
juttu, jos kosintaa on harkittu vain muutama viikko. Kolmanneksi minulla ei ole
mitään takeita siitä, että käytökseni välittää edes etäisesti sen viestin,
jonka haluan välittää. Neljänneksi tilanteiden välttelystrategia johtaa suuren
osan asioista huomiotta jättämiseen, katsekontaktin ja tervehtimisen
välttämiseen, jos mikään antaa syytä olettaa, että toimintani voi ymmärtää
väärin ja lopulta olen pahassa ristiriidassa kohteliaisuuden kanssa.
Viidenneksi, jos olen hitusenkaan rehellinen itselleni, huomaan keksiväni
tekosyitä ja piiloutuvani kaavan taakse, jotta minun ei tarvitsisi tehdä
vaikeita asioita kuten: läsnäoloa, tilannekohtaista reagointia, sellaista
aikataulutusta, että kävellessä ei olisi kova kiire, omista tavoista luopumista
ja sopeutumista vieraaseen ympäristöön.
Tiivistettynä näyttäisi siltä,
että suurin syyllinen turhautumiseeni olen minä itse. Tekee ehkä ihan hyvää
välillä muistuttaa itseään siitä, että jos haluan lisää hyvää käytöstä
maailmaan, kannattaa yrittää aloittaa siitä ihmisestä, jonka käytöksestä
oikeasti olen vastuussa ja jonka käytökseen oikeasti voin vaikuttaa. Tuskin
tämä valaistuminen nyt muuttaa kaikkea ruusuiseksi ja helpoksi, mutta kun
sunnuntaina kävelin ruuhkaisellakin kadulla kiirettä ja päätin vastata
lähtökohtaisesti kaikkiin tervehdyksiin, miettimättä johtuuko tervehdys
ihonväristäni vain ei, huomasin olevani itsekin huomattavasti rennompi ja jopa
nauttivani siitä, että tässä kulttuurissa on tapana reagoida ympärillä oleviin
ihmisiin.
Morogoron ympärillä on vuoria kaikkiin suuntiin. |
Kimbilion toiminnan aloittamisen
puolesta saa edelleen rukoilla, samoin kuin yleisen arjen sujuvuuden sekä
Paralegal Centerin projektiehdotuksen menestymisen puolesta.
Ps. Yllä olevan kirjoittamisen ja
päivittämisen välillä ehdin suuttua pyykinpesukoneelle, joka sanoo pesevänsä,
huuhtelevansa ja linkoavansa, tekee kaikkea mahdollista monta tuntia, mutta
lopputulos on se, että pyykit ovat likaisia, pesupulveria on kaikkialla ja kone
on puolillaan vettä. Illalla on aikaa nyrkkipyykille.
Voi miten hienoa itsetutkiskelua, Paula! Olet oivaltanut todella tärkeitä asioita. Hymyllä, huumorilla ja kohteliaalla 'small talk lightilla' selviää tosi pitkälle Itä-Afrikassa. Silti olisi ollut kohtuullista, että pesukone olisi toiminut. Me tehtiin lopulta yhdestä Kenian pesukoneestamme saunaan kiuas, kun hiiret nakersivat sen sähköt aivan sököksi. Siunausta tähän viikkoon!
VastaaPoistaKiitos palautteesta, pitää ehdottaa isäntäväelle tuota kiuasta.
PoistaIlo lukea näitä Paula! Siunausta ja iloa!
VastaaPoistaMarika
Kiitos paljon!
Poista