Kotiinpaluu
Olen nyt ollut viikon Suomessa ja
vihdoin löysin hetken koota ajatuksia viimeisistä päivistä Tansaniassa ja matkasta
kokonaisuudessaan. Viime viikon tiistain ja keskiviikon sinkoilin jäähyväisistä
toisiin. Piispan toimistolla ensin, sitten suuntasin Kimbiliolle. Mama Mmari ja
Matroona Killa toivottivat hyvää jatkoa ja pyysivät kertomaan Kimbilion
Suomalaisille tukijoilla, että Morogorossa rukoillaan tukijoiden puolesta, ja
he toivovat, että Suomessa rukoiltaisiin edelleen heidän puolestaan.
Mama Ayo, hiippakunnan
kirjanpitäjä, oli kutsunut minut jo kesäkuussa käymään kotonaan, mutta vasta
toisiksi viimeisenä iltana ehdin. Vierailu alkoi hieman erikoisella
perinteellä, jossa vieras syöttää palan kakkua perheen jäsenille ja joku heistä
syöttää palan vieraalle. Mielenkiintoinen traditio, mutta jotenkin itse
syöminen tuntuu helpommalta. Ilta oli mukava ja Mama Ayo oli kokannut ainakin
kuutta eri lajia.
Simba, Mama Ayon aviomien, poika ja Mama Ayo |
Keskiviikko aamuna kävin vielä
tapaamassa Mama Kilatua, koska hän oli niin pyytänyt tiistaina. Syy oli se,
että hänellä oli minulle jäähyväislahja, joka ei edellispäivänä ollut ollut
mukana. Sitten vietin aamupäivän Paralegal Centerillä, jossa kuulin, että pitäisi
tulla takaisin.
Paralegal Centerin työntekijöitä ja asiakkaita |
Iltapäivän pakkasin laukkuja ja
illalla isäntäperheeni söimme isäntäperheeni kanssa päivällistä tavallista pidemmän
kaavan mukaan. Taas syötettiin kakunpaloja ristiin. Onneksi oli harjoiteltu
Mama Ayolla. Mama Pindua oli tehnyt minulle mekon ja Christofferkin, Pinduan
14-vuotias poika, oli ostanut minulle kaulakorun. Oli hieno.
Pinduan perhe: Christoffer, Ester, George (Pindua), Idi, Kevin, Andrew ja Frankie |
Matka lentokentälle onnistui,
mutta hieman meni tiukoille. Olin keskustellut Pinduan kanssa aikataulusta, ja
olimme sopineet, että olisin lentokentällä 11:00, eli puolitoista tuntia ennen
koneen lähtöä. Pinduan pikkuveli Frankie kysyi keskiviikko iltana, monelta
lentoni lähtee. Myöhemmin kuulin, että Pnduan pitää osallistua hautajaisiin, ja
minua saattamaan lentokentälle lähtisikin Frankie ja autokuski Simba. Kun kello
oli 11:10, emmekä olleet lentokentällä, kysyin Frankielta, kauanko vielä menee.
”Few minutes.” Kysyin, mitä se tarkoittaa ja vastaus oli 30 tai 40 minuuttia.
Huomautin, että minun piti olla lentokentällä kymmenen minuuttia sitten.
Frankie ihmetteli, että eikö lentoni ollut vasta yhdeltä. Kun tein selväksi,
että ehtiäkseni koneeseen, minun pitäisi olla kentällä aivan viimeistään kaksi
tuntia ennen koneen lähtöä. Frankie puhui Simban kanssa ja Simba alkoi kaahata.
Olin kentällä tasan kaksi tuntia ennen koneen lähtöä. Silti sain mennä
turvatarkastuksesta suoraan koneeseen. Hyvä puoli oli se, että ilman läheltä
piti aikataulua, en varmaankaan olisi saanut up-gradea business luokkaan.
Perjantaina saavuin Suomeen ja
pääsin saunaan. Viikonloppu Lempäälässä kului tuttujen tapaamiseen ja tiistaina
lähdin Turkuun opintoja jatkamaan.
Mitä tästä kaikesta jäi käteen?
Lähdin Tansaniaan, koska koin, että Jumala johdatti minua sinne. Tavoitteeni
oli olla sillä paikalla, mikä minulla on hänen suunnitelmassaan, olla avuksi
Kimbilion avaamisessa ja toiminnan aloittamisessa sekä oppia maasta, jossa
ihmisoikeustilanne on huonompi kuin Suomessa, jotakin sellaista, mistä olisi
hyötyä, jos joskus tulevaisuudessa saan mahdollisuuden työskennellä
ihmisoikeuksien puolesta. Uskoin myös, että Afrikassa saattaisin kasvaa
ihmisenä. Toimintani konkreettista hyötyä Kimbiliolle on vaikea arvioida, mutta
ainakin jotain sain tehtyä ja tämä blogi on ollut kanava kertoa Kimbiliosta
monille uusille ihmisille. Minua on rohkaissut tieto siitä, että te lukijat
olette rukoilleet Kimbilion puolesta.
Ymmärrykseni kehitysmaiden
haasteista ja afrikkalaisesta kulttuurista on syvempi, kuin mitä olisin voinut Suomessa
saavuttaa. Se voisi toki olla vielä paljon syvempi, mutta uskon, että kokemus
oli arvokas ja Herra näyttäköön, miten voin kokemusta hyödyntää jatkossa. Kesä
on ollut raskas ja on ihanaa olla taas Suomessa, mutta matka oli hieno ja
opettavainen. Kiitetään Herraa siitä, että Hän johdattaa ja pitää huolen
omistaan. Jatketaan rukousta kaikkien Kimbilion ihmisten puolesta sekä Suomessa, että Tansaniassa.
Kommentit
Lähetä kommentti