Neljäs käsky: Kunnioita isääsi ja äitiäsi

Mitä mielekkäämmäksi työ käy, sitä vähemmän tuntuu olevan kerrottavaa. Tiistaina oli hedelmällinen kokous Kimbiliolla, jossa Mama Mmarin ja Pääsihteeri Allen Kinyamasongon kanssa valmistelimme Kimbilion toiminnan kannalta tarpeellisia dokumentteja. Tiistai iltana aloin dokumenttien kirjoittamisen. Keskiviikon ja torstain vietin Paralegal centerillä projektiraporttia oikolukien. Perjantaina taas lisää Kimbilio dokumenttien kirjoittelua. Lisäksi aloimme keskustelut siitä, mitä seminaarien järjestäminen Kimbiliolla käytännössä vaatii. Ja hiippakunnan rahastonhoitaja Mama Aiyo kutsui minut työkylään!

Lauantaina sentään sattui jotakin. kun saavuin Tansaniaan, George Pindua haki minut Dar Es Salaamista. Samalla reissulla hän vei Happyn isänsä luo. Ehdimme jutella matkalla, ja Happy toivoi, että vierailisin hänen koulullaan, sitten kun koulut olisivat auki. Hän aloittaa nyt paikallisen lukiota vastaavan koulun viimeisen vuoden Lutheran Youth Seminarylla, joka on sisäoppilaitos. Päätin lauantaina, että olisi sopiva aika tehdä vierailu. Lähdin lounaan jälkeen suunnistamaan kohti koulua pohtien, olisikohan pitänyt lähteä jo aikaisin aamulla. Kun saavun, henkilökunta käyttäytyy hieman hämmentyneesti, ja alan huolestua, menikö jotakin pieleen. Minulle ei kuitenkaan sanota mitään. Hetken päästä Happy tulee matkalaukun kanssa huoneeseen, jossa odotan häntä. Selviää, että toisin kuin muut koulut, heidän koulunsa ei alkanutkaan heinäkuun alusta, ja hän on vasta saapunut koululle. Kiitän luojaani siitä, etten tehnyt edellisviikolla tai lähtenyt koululle heti aamupalan jälkeen.

Mulla on ihan hyvät lenkkimaisemat

Keskustellessani Happyn kanssa keksin kysyä, haluaisiko hän lähteä minun ja Leilan kanssa kiipeilemään vuoristoon jonakin lauantaina. Hienossa ideassani on yksi suuri ongelma: Happy ei saa lähteä koululta edes lauantaina ilman lupaa isältään. Lupaa tuskin saa, jos mukaan ei lähde joku Happyn isän tuttu. Sitten sitä alkaa ihmetellä, että miten niin, sehän on vapaa-aikaa! Hetkinen…, niin minkä ikäinen Happy oikeastaan on? Luulin hänen olevan vähintään 19-vuotias. Vaikkei naisten ikää saisikaan kysyä, uskaltauduin tekemään poikkeuksen. Happy on 21-vuotias. Niin siis mihin se isän lupa siis tarvitaan? Kuulemma niin kauan kuin on koulussa, on lapsi. Ei siis kolmen kuukauden vapaaehtoistyömatkaa 19-vuotiaana tai mitä muuta normaalit nuoret nyt tekevät. Ei edes vesiputouksia tyttöporukalla 21-vuotiaana. Happy pitää tilannetta normaalina, ja se on kai hyvä. Jos hän haluaisi tehdä yhtä itsenäisiä valintoja, kuin minä olen tottunut tekemään, hän saattaisi olla useamman asteen tyytymättömämpi elämäänsä. Yritän olla tekemättä asiasta numeroa, mutta pääni täyttyy hetkessä enemmän tai vähemmän relevanteista argumenteista, jotka hänen pitäisi isälleen tai koulun hallinnolle sanoa. Millä perusteella hänellä on äänioikeus, muttei oikeutta käydä yksin kaupungissa, vuorilla, rannalla tai ihan missä vain? Päätelmäni on, taas kerran, että tämä kulttuuri on hyvin erilainen. Ja tiesinhän minä, etteivät lapset ja nuoret ole täällä yhtä itsenäisiä kuin Suomessa. Mutta päiväretki vuoristoon vain tuntuu niin kovin pieneltä jutulta. Olen kiitollinen, että olen suomalainen.

Rukoilla saa Kimbilio järjestelyjen puolesta. Pyydetään myös, että Happyn opinnot menee hyvin ja Paralegal centerin yhteisön turvallisuutta käsittelevä seminaari parin viikon päästä olisi hedelmällinen. Kiitos kaikille, jotka jaksavat muistaa minua rukouksissa!