Taikasormus ja uusia ystäviä
Taikasormus
Hinta: 2,5 €.
Materiaali: Ei tietoa, mutta
näyttää kullalta.
Käyttötarkoitus: Vähentää
ei-toivottujen lähestymisyritysten tiheyttä ja intensiivisyyttä.
Käyttöohje: Aseta vasemman käden
nimettömään sormeen.
Haittavaikutukset: Monimutkaistaa
käsienpesua ja vaikeuttaa totuudessa pysymistä.
Eli siis, kyllästyin siihen,
kuinka avoimen röyhkeästi tansanialaismiehet näyttävät pitävänsä minua
harvinaisena ja kovassa kysynnässä olevana tuotteena. Valkoinen nainen, rahaa,
menolippu Suomeen ja parempi elämä. Ostin sormuksen. Nyt pohdin, missä menevät
valehtelun rajat.
Kun kävelen kaduilla nuorten
miesten ohi, heidän on pakko sanoa jotakin. Itseasiassa suurin osa ihmisistä
sanoo jotakin. Naiset ja lapset tervehtivät. Naiset ilahtuvat, kun yritän sanoa
muutaman sanan swahilia. Lapset nauravat ja toistelevat tervehdyksiä, kunnes
poistun näköpiiristä. Olen outo ja siksi kiinnostava. On mukavaa, että
ulkomaalainen kunnioittaa heidän kulttuuriaan yrittämällä oppia swahilia. On
hauskaa, että kummallinen aikuinen on riittävän kiinnostunut tervehtiäkseen ja
hymyilläkseen lapsille.
Sitten on vielä ne tilanteet, kun
täytyy olla tekemisissä. Asumisjärjestelyissäni tuli mutkia, joten muutan
toiseen paikkaan. Eräs henkilö tietävänsä pari vaihtoehtoa. Hän oli
paikallinen, mutta hänen taustansa oli varsin kansainvälinen, ja hän
keskustellessa vaikutti hyvin sivistyneeltä ja ystävälliseltä. Hän sanoi itse
olleensa vastaavassa tilanteessa ja haluavansa siksi auttaa. Hän tuntui
käsittävän, että paikalliset voivat olla haastavia. Kun olin kotona, huomasin
hänen kuitenkin laittavan minulle viestejä juuri niin kuin ne, joista hän oli
minua varoittanut. Hän ei kysynyt, haluanko joskus tavata, vaan milloin
tapaamme. Kun yritin kohteliaasti kertoa, etten ole kiinnostunut tapaamaan, hän
ei halunnut ymmärtää. Kun kerroin suoraan, hän loukkaantui. Todennäköisesti jos
olisin vain lakannut vastaamatta viesteihin, hän olisi loukkaantunut siitä. (Ja
kaikille, jotka ehtivät huolestua: asia ratkesi ilman, että kyseinen sankari
liittyisi asiaan mitenkään.)
Morogoro Paralegal Centerillä
kaikki ovat ystävällisiä, mutta nuoret miehet tuntuvat puhuvat minulle enemmän
ja ovat muutenkin selvästi kiinnostuneempia. Vaikka tähän mennessä kukaan
heistä ei ole vihjaillut mitään sopimatonta, olisin naiivi, jos olettaisin,
ettei riskiä ole, koska nämä ovat sivistyneitä juristeja. Itseasiassa riski voi
olla suurempi, koska he saattavat haluta koulutetun vaimon. Koulutetun
tansanialaisen naisen isä vain saattaa Tansaniassa edellyttää, että
sulhasehdokas maksaa sen takaisin, mitä tyttären koulutukseen on sijoitettu.
Länsimaalainen nainen taas on vapaa menemään naimisiin oman valintansa
perusteella.
Yllä olevan takia vanhemmat
naiset suosittelivat hankkimaan sormuksen, että pääsisin helpommalla. Nyt vain
joudun tekemään moraalisen valinnan: mitä voin sanoa ja antaa ymmärtää, pysyen
kuitenkin totuudessa. Voin rehellisesti sanoa, etten ole Tansaniassa etsimässä
miestä. On totta, että liehittelemällä minua he tuhlaavat sekä minun aikaani,
että omaansa. Paikallisten on hyvin vaikea uskoa, että heillä ei ole
mahdollisuuksia, jos kerran olen nuori nainen, jolla ei ole sitoutunut
kehenkään. Toisaalta sanoin lauantaina olevani kihloissa, tiedän sen olevan
suoranainen vale, enkä ole ylpeä itsestäni. Sitten ajoin bussilla kotiin,
paikallinen mies istui viereeni, lähemmäs kuin oli mitään tarvetta, puhui
epäkunnioittavasti vaikka kuinka pitkään minusta ja minulle sekä ihmeteli, enkö
ymmärtänyt swahilia enkä englantia. Hän ei tuntunut tajuavan, että en vain
halunnut puhua hänelle, vaikken myöskään kääntänyt päätäni häntä kohti vaan
nostin kirjaa kasvojen eteen. Tilanne helpottui hiukan, kun vastapäätä bussissa
istunut henkilö huomautti ahdistelijalle, että olen naimisissa. Taikasormus siis
auttoi edes vähän. Vaihdoin joka tapauksessa istumapaikkaa. En halua
valehdella, mutten myöskään luopua sormuksesta, joka voi tarjota minulle edes
inasen enemmän rauhaa. Pohdin, että jos joku kysyy, voin jatkossa vastata
sormuksen olevan merkki itselle tehdystä lupauksesta pidättäytyä romanttisista
suhteista, jotka voisivat häiritä vapaaehtoistyön tekemistä. Se ei olisi vale.
Minulle tilanne on kuitenkin
hyvin väliaikainen. Haave lipusta Suomeen saattaa aiheuttaa sen, että huomiota
saa enemmän, mutta paikallisten nuorten naisten saama huomiotuskin on sen
kunnioittavampaa. Pyrin löytämään jonkun paikallisen nuoren naisen, joka on
valmis kertomaan, miten hän on kokenut kasvamisen ympäristössä, jossa naiset
nähdään hyvin pitkälle saaliina tai kauppatavarana. Apua tarjotaan mielellään,
paljon ja muka auttamisen ilosta, mutta jälkikäteen joko odotetaan tai
vaaditaan jotakin takaisin. Varmasti täälläkin on myös oikeasti pyyteettä
auttavaisia ja rehellisiä ihmisiä. Ongelma vain on se, että heidän
tunnistaminen massasta on äärimmäisen vaikeaa. En halua olla naiivi, mutta
haluaisin lähteä oletuksesta: hyvää tarkoittava ihminen, kunnes toisin
todistetaan. Jatkuvat pettymykset paikallisten miesten suhteen vaan tuntuvat
ajavan minut ajattelemaan, että heistä välttämättä seuraa ongelmia, kunnes toiminnallaan todistavat toisin.
Jaan tämän, koska jokaisen nuoren
valkoihoisen Afrikkaan matkustavan naisen olisi hyvä osata varautua myös
tällaisiin tilanteisiin. Eivät ne minullekaan tulleet yllätyksenä. Kerron tästä
myös siksi, että kokemukseni lisäävät motivaatiotani työskennellä paikallisten
naisten oikeuksien ja turvallisuuden eteen. Koen saaneeni pintaraapaisun siitä,
mitä heidän elämänsä on, eikä se ole kadehdittavaa. Naisten ja miesten
molemminpuolinen kunnioitus ei toteudu suurimmassa osassa tilanteita. Haluan
kuitenkin korostaa, että tämä on vain rehellinen kuvaus tunteitani tällä
hetkellä. Suurin osa minua turhauttavaa käytöstä selittyy varmasti enemmän
kulttuurieroilla, molemminpuolisella ymmärtämättömyydellä ja paikallisten
taloudellisen tilanteen epätoivoisuudella kuin pahantahtoisuudella. Kouluissa
nuorille miehille puhuneille kirkon työntekijöille on selvinnyt, että nuoret
miehet saattavat todella uskoa, että tytöt pitävät kaikesta saamastaan
huomiosta. Se 67. nuori mies, joka huutaa perääni torstai aamuna ei ehkä tajua,
että olen jo kävellyt kaksi kilometriä msungu huudot taustamusiikkinani. Se
mies, joka toivoo saavansa kauttani Suomen kansalaisuuden, tuskin varsinaisesti
ajattelee, että hänestä tulisi huono aviomies, vaikka minun kriteereillä se
olisikin todennäköistä.
Sitten iloisempiin aiheisiin:
Uusia ystäviä
Torstaina ja perjantaina
pidettiin seminaareja Kimbilion Ukumbissa. Torstaina Kilimanjaro Women
Information Exchange and Consultancy Organizationin (KWIECO) työntekijä tuli
kertomaan KO. järjestön turvakodista Moshissa hiippakunnan työntekijöille.
Tarkoituksena oli oppia heiltä, mitä kaikkea pitäisi huomioida turvakodin
auetessa. Olin tammikuussa opintoihini liittyen pyytänyt materiaaleja
KWIECO:lta, joka työskentelee naisten oikeuksien hyväksi Kilimanjaron alueella,
ja oli hauskaa, että Kimbilioon tuli vieraaksi sama henkilö, Angel, joka oli
vastannut sähköpostiini.
Christina (kimbilion tuleva matroona), Angel ja Irja |
Erityisen suuri ilon ja kiitoksenaihe oli kuitenkin perjantain osuus, jonne oli kutsuttu edustajia alueen virannomaisia, kuten poliisi (gender desk), palokunta ja terveysvirasto sekä maaherran ja kansalaisjärjestö Morogoro Paralegal Centerin edustajat. Maaherran edustaja oli seminaariin tullessaan ollut hieman epäileväinen, että mihin naisten kutsuille hänet on lähetetty, mutta puheenvuorojen aikana hän oli ymmärtänyt kuinka tärkeästä ja ainutlaatuisesta paikasta Kimbiliossa on kysymys ja seminaarin lopuksi hän puhui ylpeänä siitä, kuinka hienoa on, että meillä on Kimbilio. Perjantai aikana Kimbilio siis ikään kuin muuttui etäisestä luterilaisen hiippakunnan projektista alueen ylpeydenaiheeksi. Jos ilmapiiri pysyy tällaisena, se lupaa hyvää Kimbilion ja viranomaisten yhteistyölle.
Angel, Mama Mmari, George Pindua, maaherran viraston edustaja ja hänen vaimonsa |
Lauantai aamuna osallistuin
Morogoron alueen ulkomaalaisten kristittyjen naisten rukousaamiaselle, jossa
sain kuulla mielenkiintoista pohdintaa Jumalan olemuksesta, ja sen
merkityksestä, millainen mielikuva meillä Hänestä on. Tutustuin uusiin
ihmisiin, ja yhdessä rukoilu teki hyvää. Illalla sain myös uuden kaverin,
paikallisesta opettajaopiskelijasta Leilasta, jonka kanssa juttelin yhden
bussimatkan. Ehkä mennemme kahville jonain päivänä. Matkustin bussilla
mennäkseni illalliselle Irjan ja Veikon kanssa Immanuelin ja Saran perheen luo.
Immanuel on Kimbilion rakennusmestari ja hänen vaimonsa Sara on vaateompelija,
joka tekee minulle mekon Kimbilion avajaisia varten. Ilta oli mukava, ja
huomasin ilokseni pystyväni jo hieman ilmaisemaan itseäni swahiliksi. Myös
illan isäntien mielestä se taisi olla hauskaa.
Sunnuntaina olin
englanninkielisessä jumalanpalveluksessa, mikä tuntui siltä kuin olisi monen
viikon kuivuuden jälkeen saanut juoda. Sitten minut kutsuttiin syömään lounasta
amerikkalaisen lähetystyöntekijäpariskunnan kotiin, jonne tuli myös saksalainen
nainen neljän lapsensa kanssa. Hieman joudun pinnistelemään pysyäkseni
vakavana, kun emäntä näki kovasti vaivaa saadakseen minut uskomaan, että hänen
tyttärensä on äärimmäisen ekstrovertti huolimatta siitä, että hän on
valmistunut yliopistosta insinööriksi. Sinänsä vaikea uskoa, sillä minulla on
vain yksi isä ja muutama kaveri, joita voisi kutsua ekstroverteiksi
insinööreiksi. Joka tapauksessa lounas oli erittäin mukava, olin todella
iloinen, että minut kutsuttiin mukaan, vaikka isäntä korostikin, ettei se tee
minusta mitenkään erityistä. Heille nimittäin kaikki ovat tervetulleita.
Illalla vielä kokkasin kotona italialaistyylistä pastaa. Samalla näytin, miten sen teen isäntäperheeni aputytölle Faladiyalle. Onnistuin melkein kaiken selittämään jotenkuten kielimuurista huolimatta. Isoin ongelma on se, että Faladiyalle saattoi jäädä epäselväksi, miksi munakoisoja liotetaan suolavedessä. Kitkerä ei vielä kuulu sanavarastooni, saati ”kitkeryyden pois imeminen suolaveden avulla”.
Olen kiitollinen siitä, että
swahilini on edistynyt ja olen saanut tutustua uusiin ihaniin ihmisiin lähes
joka päivä. Kiitän Jumalaa siitä, että kaikki asiat ovat järjestyneet huolehtimisesta
huolimatta hyvin. Jos ehditte muistaa, toivon rukousta yleisesti terveyden
puolesta sekä johdatusta siihen, että käyttäisin aikani viisaasti. Kimbilion
viimeisten valmistelujen ja paikallisten nuorten naisten turvallisuuden
puolesta ei voi rukoilla liikaa. Kiitetään siitä, että Kimbiliokin on saanut
uusia ystäviä tällä viikolla.
Hyvää nimipäivää, Paula!
VastaaPoistasiunauksin Sara
Kiitos :)
Poista