Juhlia ja tapaamisia
Viime viikolla oli Maanviljelijöiden juhlapäivä, joka on
kansallinen vapaapäivä. Kävin aamulla aloittamassa esitteen uudistamisprojektin
Paralegal Centerillä, mikä ei tietenkään ole ristiriidassa kansallisen
vapaapäivän kanssa. Projekti eteni hitaasti jatkuvien sähkökatkosten takia,
joten lopetimme jo ennen tavanomaista lounasaikaa. Iltapäivällä suuntasin
Nanenaneen (Paikan nimi tulee tästä tapahtumasta: nane tarkoittaa kahdeksan ja
juhlapäivä on 8.8.), jossa pidetään hieman vapunomaisia markkinoita. Merkittävänä
erona se, että jos vappumarkkinoilla kaikki on ylihinnoiteltu, Nanenanen
markkinoilla kaikki on niin halpaa, että paikallisetkaan ei tingi. Lisäksi
Nanenanesa on mahdollista myös oppia viljelytekniikoista.
Nanenane |
Torstaina ennen Paralegal Centerille menoa tapasin Suomalaisen
lähetystyöntekijäperheen, jonka työalue on muualla Tansanissa. He halusivat kuulla
Kimbiliosta ja heiltä kuulin taas mielenkiintoisia käytännönvinkkejä toimintaan
täällä Tansaniassa.
Perjantaina aamulla tapasin Matroona Killan pikaisesti ja
kuulin, etteivät hän ja Mama Mmari olleet saaneet palkkojaan pankkiliikenteessä
kadonneiden rahojen takia. Tämän johdosta päivän missioni oli kommunikoida
asia, Suomeen, jotta sieltä voitaisiin lähettää rahat palkkoihin, selvittää
tarpeellinen byrokratia pääsihteeri Kinyamasongon kanssa ja sitten vielä hakea
rahat ja maksaa palkat. Tähän suunnitelmaan tuli kerrankin muutos iloisten
uutisten takia. Pääsihteeri Kinyamasongo nimittäin ilmoitti minulle, ettei
minun ollut tarvetta tehdä yllämainittua, koska Suomesta Kimbilion tilille
lähetetty raha oli saapunut ja hän oli itse maksamassa palkat. Eli siis iso
kiitos kaikille, jotka ovat rukoilleet asian puolesta. Ei ole ainakaan vielä
mitään aavistusta siitä, missä raha on kupannut melkein kaksi kuukautta, mutta
nyt se on saatu käyttöön.
Iltapäivällä sain
syödä lounasta Mama Kilatun kanssa, joka oli ensimmäisiä tansanialaisia, joihin
olin yhteydessä. Koska hänen työhönsä liittyy useat eri projektit, en lopulta
ole saanut paljoa työskennellä tämän viisaan ja sydämellisen naisen kanssa.
Leila valmistautuu avaamaan paketin |
Lauantaina oli Kimbilion
ensimmäinen seminaari ihmisoikeuksista. Pidin itse puheen, jossa käsittelin
asiaa sekä kansainvälisten sopimusten, että kristinuskon näkökulmasta.
Opetukseni aiheutti paljon keskustelua, mutta ympäristö on niin vaikea, että
joukossa oli sellaisia kysymyksiä, joihin minulla itselläni ei ole vastausta. Kaikkia
asioita ei voi ratkaista tuomioistuimessa. Onneksi seminaarin toisessa
osuudessa oli paljon pieniä puheita useilta naisilta, ja naiset saivat jakaa
viisauttaan ja rohkaista toinen toistaan. Rukoillaan, että seminaari oli alku
monille hedelmällisille seminaareille, joista on todellista apua paikallisten
naisten elämässä.
Minä (huom Mikumin naisten lahjoittama pukukangas), Mama Mmari, Matroona Killa, ja Uusi nais- ja lapsityön osaston johtaja pastori Meringo sekä muut seminaarin naiset |
Sunnuntaina iltapäivällä pääsin
yllättäen kaksiin juhliin. Naapurissa oli kahdessa eri talossa Katolinen juhla
lapsen ensimmäisen ehtoollisen kunniaksi. Afrikkalaiseen tyyliin naapurit
kutsuttiin ja ihmisiä tuli ja meni kahden juhlapaikan välillä. Seremoniamestarit
huusivat kilvan mikrofoneihin ja musiikki oli kovalla. Ihmisiä esiteltiin ja
lapset ryntäilivät ympäriinsä. Varjona se, että toisessa paikassa eräs vieras
oli niin humalassa, että tilanne oli kiusallinen kaikille. Isäntäperheeni
vanhempi poika Andrew oli seuranani ja yritin kysyä häneltä, eikö miehellä ole
ketään ystävää tai sukulaista, joka voisi hienovaraisesti viedä hänet pois,
sillä oli selvää, että hän häpeäisi käytöstään seuraavana päivänä. Vastaus oli
ehkä masentavin mahdollinen: vaimo ei ollut juhlissa ja vaikka olisi, tuskin
hän puuttuisi miehensä julkiseen itsensä nolaamiseen, kun taas muut pelkäsivät,
että humalainen saattaisi sanoa jonkun todella pahan herjauksen. Suomalaisena
on äärimmäisen vaikea ymmärtää, miten kukaan voi pelätä humalaisen sanoja, tai
ottaa niitä vakavasti. En selvästikään vieläkään oikein ymmärrä paikallista
kunniakäsitystä.
Pizza valmistuu pienessä uunissa. |
Illalla opetin isäntäperheelleni,
miten tehdään pizzaa. 13-vuotias Christoffer oli jo hieman huolestunut, kun
pizzasta oli ollut puhetta viikkoja sitten, ja minä lähtisin alle kahden viikon
kuluttua. Christoff teki huolelliset muistiinpanot ja pizzaa paistettiin Reginella
Campagnolan tahtiin. Oli muuten todella hyvää, kun kastike tehtiin oikein
maukkaista tuoreista tomaateista.
Tänään sain syödä lounasta Lucyn
kanssa. Hän on Matroonan suojattina ollut nuori nainen, joka on käynyt läpi todella
suuria vaikeuksia, mutta jaksaa silti pyrkiä eteenpäin. Häntä ja hänen
tytärtään Alicea saa kantaa rukouksin.
Ihanaa kuulla hyviä uutisia , varsinkin tuosta rahan löytymisestä. Luulisi pankin ottavan lopulta vastuun, jos rahaa ei löydy. Muistan kyllä itsekin ihmetelleeni miksei raha mene sujuvasti Keniaan pankin kautta, mutta kännykän kautta kyllä kahdessa minuutissa....siunausta vielä loppumetreille sinne ja kerro naisille terveisiä että Mungu anawasaidia watu ambao wanatembea nuruni ya Neno lake.
VastaaPoistaKiitos, mä kerron terveiset :)
Poista