Ensitunnelmia

Saavuin Tansaniaan lauantaina puolenpäivän maissa. Morogogon hiippakunnan varapiispa Pindua haki minut lentokentältä ja hänen kotiinsa, jossa saan asua Morogorossa oloni ajan, saavuimme vasta ilta hämärässä. Varapiispan perheeseen kuuluvat vaimo, kaksi poikaa ja eno. Ensimmäisenä iltana sain kuulla heidän olevan iloisia, että olen tullut kesäksi heidän luokseen, sillä heillä ei ole tytärtä: myöhemmin, kun Pindua on esitellyt minut, hän aina muistaa kertoa, että hän on nyt saanut tyttären perheeseensä.

Sunnuntaina olin Piispan uuden talon avajaisissa, joissa kuoro lauloi, hiippakunnan pastorit pukeutuivat juhlallisiin kaapuihin ja lukivat vuorotellen pätkän Raamattua sekä kaikki yrittivät mahtua uuden talon räystään alle sadetta pakoon. Kun talo oli virallisesti avattu, kurkistimme sisälle, minkä jälkeen taas laulettiin ja otettiin ryhmäkuvia sateen hellitettyä.

Kuva piispan talon avajaisista

Avajaisten jälkeen oli päivän toinen jumalanpalvelus. Swahilia ymmärtämättömälle muutenkin pitkä tilaisuus oli todella pitkä: paikalla olevat pastorit ja kirkon työntekijät esiteltiin yksitellen, kolehteja kerättiin kolme ja saarnoja oli kaksi. Ehdin jo tuntea epätoivoa ajatellessani, että joutuisin olemaan koko kesän ilman, että voisin käydä messussa, jossa ymmärtäisin, mitä puhutaan. Onneksi vieressäni istuva Kirkon pääsihteeri alkoi tulkata minulle oma-aloitteisesti saarnan pääpiirteitä. Vaikka jumalanpalvelukset ehkä aiheuttavatkin koti-ikävää, uskon, ettei tästä kesästä silti ole tulossa hengellistä kuivakautta.

Illalla menimme vielä toiselle kirkolle katsomaan gospelkuorojen esityksiä. Tunnelma oli mukava ja kuorot lauloivat ja esiintyivät hienosti.

Maanantaina tapasin Kimbilio turvakodin johtajan, suomalaiset Kimbilio-projektissa alusta asti mukana olleet työntekijät Irjan ja Veikon sekä hiippakunnan nais- ja lapsityön johtajan Kimbilio-kokouksessa. Kokouksessa sain paremman kuvan Kimbilion tämänhetkisestä tilanteesta. Alue on köyhää, ja Turvakodin toiminnan jatkumisen turvaaminen ulkomaalaisen tuen loputtua on todellinen haaste, koska suunnitellut rahoitustavat eivät ole tuottaneet toivotulla tavalla. Kokoustamme tänään uudelleen, ja mietimme vaihtoehtoja ongelman ratkaisemiseksi. Kimbilion bisnestoiminnan puolesta saa rukoilla. Lisää tietoa Kimbiliosta löytyy projektin nettisivuilta www.kimbilio.fi.

Vaikken olekaan vielä saanut mahdollisuutta vierailla maaseudulla, jo nyt olen saanut huomata, että maan köyhyys vaikuttaa todella voimakkaasti kaikkeen toimintaan ja ihmisten maailmankuvaan. Pindua muotoili eron pistävästi: länsimaalaiset työskentelevät turvatakseen huomisen, afrikkalaiset selvitäkseen tänään.

Maanantaina iltapäivällä sain mahdollisuuden vaihtaa paikallista rahaa ja paikallisen Sim-kortin, jotka helpottavat toimintaani huomattavasti, vaikka nettiin pääsemissä on turhauttavan paljon haasteita. Tiistain käytin ympäristöön tutustumiseen. Kävin ensimmäisellä kävelylläni ilman opastajaa, sain tutustua uusiin ihmisiin, harjoitella Swahilia ja maistaa hyvin tyypillistä paikallista ruokaa ugalia.

En edelleenkään tiedä tarkkaan, mitä kaikkea tulen täällä tekemään, mutta näyttää siltä, että ohjelmani selviää täällä niin kuin kaikki muutkin asiat, päivä kerrallaan. Ainakin tarkoitus on vierailla Irjan seurassa paikoissa, jossa ulkomaalaisten vierailu tehostaa asioiden hoitumista, ja Kimbilion avaamisen jälkeen on tarkoitus järjestää naisille Kimbiliolla seminaareja, joissa minun on tarkoitus opettaa naisille heidän oikeuksistaan. Perjantaina vierailen Kimbilion johtajan kanssa Morogoro Paralegal Centerissä, joka on oikeusapua antava kansalaisjärjestö.

Kuvassa keskellä Kimbilion johtaja Tabitha Kilatu

Toivon rukousta sen puolesta, että käyttäisin aikani täällä mahdollisimman hedelmällisellä tavalla, sekä haluan kiittää Jumalaa siitä, kuinka ystävällisiä ja rohkaisevia kaikki ovat olleet. Paikalliset ovat pitäneet minusta

erittäin hyvää huolta.