Kesä Morogorossa

Olen nyt ollut viikon Suomessa ja vihdoin löysin hetken koota ajatuksia viimeisistä päivistä Tansaniassa ja matkasta kokonaisuudessaan. Viime viikon tiistain ja keskiviikon sinkoilin jäähyväisistä toisiin. Piispan toimistolla ensin, sitten suuntasin Kimbiliolle. Mama Mmari ja Matroona Killa toivottivat hyvää jatkoa ja pyysivät kertomaan Kimbilion Suomalaisille tukijoilla, että Morogorossa rukoillaan tukijoiden puolesta, ja he toivovat, että Suomessa rukoiltaisiin edelleen heidän puolestaan. Mama Ayo, hiippakunnan kirjanpitäjä, oli kutsunut minut jo kesäkuussa käymään kotonaan, mutta vasta toisiksi viimeisenä iltana ehdin. Vierailu alkoi hieman erikoisella perinteellä, jossa vieras syöttää palan kakkua perheen jäsenille ja joku heistä syöttää palan vieraalle. Mielenkiintoinen traditio, mutta jotenkin itse syöminen tuntuu helpommalta. Ilta oli mukava ja Mama Ayo oli kokannut ainakin kuutta eri lajia. Simba, Mama Ayon aviomien, poika ja Mama Ayo Keskiviikko aamuna kävin viel...

Tämä on viimeinen päivitykseni täältä Tansaniasta. Lähtö on ensi torstaina. Viime viikko kului Moshissa, Kilimanjaron juurella. Tiistaina iltapäivällä kokoustimme Kimbiliolla ennen, kuin suuntasin Mama Mmarin kanssa hotelliin, jotta pääsisimme keskiviikko aamuna aikaisin linja-autoasemalle. Bussimatka Moshiin vei yhdeksän tuntia. Onneksi puolessa välissä oli kymmenen minuutin lounas- ja vessatauko. Illalla hostellissa sain nauttia kotoisasta tunnelmasta, kun suihkusta tuli lämmintä vettä ja naapurissa puhuttiin äänekkäästi toista kotimaista. Näinpä jopa roskiksessa Lämmin kuppi -keiton tyhjän pussin. Aamulla selvisi, että hostellissa oli ryhmä ruotsalaisia lukioikäisiä, mutta Lämmin kuppi -keiton omistajaa en tavannut. Ruotsinkielisille ystävilleni tiedoksi, että äännätte ruotsia ihanan selkeäasti verrattuna Pohjanlahden toisella puolella kasvaneisiin ruotsinkielisiin. Moshiin olimme matkustaneet tutustuaksemme KWIECO:on (Kilimanjaro Women Information Exchange and Consultancy ...

 Viime viikolla oli Maanviljelijöiden juhlapäivä, joka on kansallinen vapaapäivä. Kävin aamulla aloittamassa esitteen uudistamisprojektin Paralegal Centerillä, mikä ei tietenkään ole ristiriidassa kansallisen vapaapäivän kanssa. Projekti eteni hitaasti jatkuvien sähkökatkosten takia, joten lopetimme jo ennen tavanomaista lounasaikaa. Iltapäivällä suuntasin Nanenaneen (Paikan nimi tulee tästä tapahtumasta: nane tarkoittaa kahdeksan ja juhlapäivä on 8.8.), jossa pidetään hieman vapunomaisia markkinoita. Merkittävänä erona se, että jos vappumarkkinoilla kaikki on ylihinnoiteltu, Nanenanen markkinoilla kaikki on niin halpaa, että paikallisetkaan ei tingi. Lisäksi Nanenanesa on mahdollista myös oppia viljelytekniikoista. Nanenane Torstaina ennen Paralegal Centerille menoa tapasin Suomalaisen lähetystyöntekijäperheen, jonka työalue on muualla Tansanissa. He halusivat kuulla Kimbiliosta ja heiltä kuulin taas mielenkiintoisia käytännönvinkkejä toimintaan täällä Tansaniassa. ...

Viime viikolla saimme joitakin pyöriä pyörimään, kun loppuviikosta saimme pienen summan rahaa (siis verrattuna siihen, joka on pankissa kadoksissa). Ostimme Matroona Christina Killalle tietokoneen, että hän voi tehokkaasti valmistella Kimbilion toiminnan aloittamista. Keskiviikkona vietin päivän tutustuen Elisiphan työhön ja sunnuntaina tapasin messussa ryhmän saamelaisia. Iltapäivällä sain viimein kiivettyä vuoristoon katsomaan vesiputousta, noin niin kuin kahden kuukauden suunnittelun jälkeen. Tänään selvisi, että myös piispa laskee saamiani kosintoja, joista hän käytti hämmentävästi ilmausta ”application”. Tässä päivityksessä keskityn Elisiphan tarinaan: Suomalaisia lähetystyöntekijöitä, Oulun hiippakunnan dekaani, saamelaistyhmä ja Morogoron hiippakunnan piispa  Elisipha Lepilal Elisipha Lepilal Elisipha on Maasai-nainen. Hän tulee valtavasta perheestä. Hänen isällään on 18 vaimoa, yli 200 lasta ja yli 70 lastenlasta. Kaikki vaimot asuvat bomassa:...

Tällä viikolla on ollut paljon asioita, jotka pitäisi hoitaa, mutta hyvin vähän on saatu aikaiseksi. Kimbilion avaaminen on myöhässä. Jotta turvakoti voisi ottaa vastaan asiakkaita, se pitää rekisteröidä, budjetti pitäisi viimeistellä, ihmisiä palkata ja huoneita sisustaa. Mama Mmari tarvitaan rekisteröintiin ja ihmisten palkkaamiseen ja muutenkaan päätöksiä ei voida tehdä ilman häntä. Hän oli viikon muualla, kaukana etelässä jättämässä hyvästejä naisille, jotka ovat olleet hänen vastuullaan, kun hän on ollut hiippakunnan nais- ja lapsityön osaston johtaja. Nyt vastuu on luovutettu eteenpäin. Matroona Kristiina Killan pitäisi valmistella budjettia ja lukujärjestystä, mutta hänellä ei ole tietokonetta. Hän ei voi saada tietokonetta, työntekijöille ei voida alkaa maksaa palkkaa, kanalaa ei voida rakentaa eikä huoneiden sisustusta voida viimeistellä, koska Suomesta lähetetty raha on eksynyt jonnekin kansainvälisten transaktioiden synkmetsään. Tiistaina tutustuin taas uusiin Kimbilioa...

Tiistaiaamuna Paralegal Centerillä, kun läsnä ei ollut ketään, jonka sielunrauhaa kummasteluni voisi järkyttää, kysyin edellisessä päivityksessäni ihmettelemääni tilannetta, eli miksi 21-vuotias ei saa vapaa-ajallaan poistua sisäoppilaitoksesta oman harkintansa mukaan. Tästä seurasi hyvä keskustelu, jonka aluksi centerin johtajatar Mama Flora Masoy totesi suoraan, että kyllähän jossakin on menty vikaan, kun nuoret eivät saa opetella itsenäisyyttä vähitellen. Lapset eivät saa tehdä mitään m ikä vaatii itsenäistä harkintaa, mutta kun heistä tulee aikuisia, ei enää ole ketään opastamassa. Kodeissa ilmeisesti ongelmat näkyvät siten, että lapset eivät esimerkiksi opi tekemään ruokaa, kun on vaarana, ettei siitä tule yhtä hyvää kuin, jos äiti tekisi itse. Ensin olin sitä mieltä, että itsestään selvä ja ainoa ratkaisu on se, että annetaan vapautta vähän kerrallaan. Sitten Mama Masoy alkoi kertoa ongelmista, joita nuorille tulee yliopistossa alkoholin käytön takia. Enpä sitten oikein tiedä, e...

Mitä mielekkäämmäksi työ käy, sitä vähemmän tuntuu olevan kerrottavaa. Tiistaina oli hedelmällinen kokous Kimbiliolla, jossa Mama Mmarin ja Pääsihteeri Allen Kinyamasongon kanssa valmistelimme Kimbilion toiminnan kannalta tarpeellisia dokumentteja. Tiistai iltana aloin dokumenttien kirjoittamisen. Keskiviikon ja torstain vietin Paralegal centerillä projektiraporttia oikolukien. Perjantaina taas lisää Kimbilio dokumenttien kirjoittelua. Lisäksi aloimme keskustelut siitä, mitä seminaarien järjestäminen Kimbiliolla käytännössä vaatii. Ja hiippakunnan rahastonhoitaja Mama Aiyo kutsui minut työkylään! Lauantaina sentään sattui jotakin. kun saavuin Tansaniaan, George Pindua haki minut Dar Es Salaamista. Samalla reissulla hän vei Happyn isänsä luo. Ehdimme jutella matkalla, ja Happy toivoi, että vierailisin hänen koulullaan, sitten kun koulut olisivat auki. Hän aloittaa nyt paikallisen lukiota vastaavan koulun viimeisen vuoden Lutheran Youth Seminarylla, joka on sisäoppilaitos. Päätin l...

Viime viikko on kulunut varsin rauhallisesti. Tiistaina Paralegal Centerillä pääsin auttamaankin pelkän seuraamisen ja kirjojen lukemisen sijaan. Paralegal Center on tekemässä yhteistyöprojektiehdotusta ja sain käydä englanninkielisen ehdotuksen läpi ja korjata kielioppivirheitä. Hyvä että sain, koska ehdotuksessa oli yksikön kolmannen persoonan ässät ja genetiivit keskenään sekaisin miten sattuu, välillä myös monikoissa. Englantia äidinkielenään puhuvien standardeilla saatan tehdä kielioppivirheitä, mutta kyllä silti tuli aika pätevä olo, kun kyseistä tekstiä korjasi. Keskiviikko meni afrikkalaisittain aivan toisin kuin suunnittelin, koska tarkoitus oli laitella Kimbiliolla paikkoja kuntoon Matroonan kanssa, mutta en saanut häneen yhteyttä ja lopulta osoittautui, että tietoni siitä, että hän oli tulossa Kimbiliolle, oli virheellinen. Sain kuitenkin vaihdettua rahaa ja etsittyä yhteystietoja, joita tarvitsin. Siitä kenkiä ja mekkoja. Eikä mekot varmasti kiristä lantion kohdal...

Maanantaina ja tiistaina oli valtakunnallisia lomapäiviä Ramadanin päättymisen kunniaksi. Minun elämässäni tämä näkyi siten, että Paralegal Centerin toimistossa ei ollut asiakkaita ja paikalle saapuneet työntekijät pohtivat, että kun on pyhäpäivä, toimisto ei ehkä ole auki. Meillä oli kuitenkin mielenkiintoisia avioliittolakiin ja bussiyhteyksiin liittyviä keskusteluja. Minun Piti myös hankkia puhelimeen uusi kuukausipaketti, mutta minulle suositellun operaattorin toimistossa sanottiin, että ulkona olevat työntekijät neuvovat. Ulkona sanottiin, että toimisto on kiinni. Kun tämä toistui keskiviikkonakin, jonka ei pitänyt olla vapaa päivä, menin toiselle operaattorille, jossa palvelu oli tehokasta ja ammattitaitoista, jos nyt ei oteta huomioon sitä, että nuori miesmyyjä kyseli, onko minulla lapsia, ja haluanko, että hän opettaa minulle swahilia… Mama Mmari ja taustalla keskeneräinen keittiörakennus.  Torstaina aamulla kävimme Kimbiliolla. Nyt mukana olivat myös keskiviikkoi...

Viime viikolla olen kokenut yhä kasvavaa hämmennystä siitä, minne bussit menevät. Busseissa on samat tekstit, mutta ne kulkevat eri reittejä. Reittini kotoa Morogoron keskustaan on ensin pari kilometriä keskikokoista tietä, kun saavutaan päätielle, sitä lähes kymmenen kilometriä oikealle. Aamulla nousen bussiin pikkutien varresta ja tähän mennessä jokainen bussi on vienyt minut keskustaan asti. Kun lähden keskustasta, en ole kertaakaan osunut bussiin joka kääntyisi päätieltä kotitielleni, vaan kaikki jatkavat suoraan. Kotitien varresta voin sitten ottaa toisen bussin, jos syystä tai toisesta en halua kävellä kahta kilometriä. Mielestäni tässä on pienehkö logistinen ongelma. Jos kotitietäni pitkin kulkevat bussit eivät käänny takaisin saavuttaessaan päätien, ja keskustasta tulevat bussit eivät käänny kotitielleni, tulevatko kotitietäni päätieltä kotiin päin kulkevat bussit taikurinhatusta. Todennäköistä lienee, että bussit tulevat keskustasta, ja paikalliset valitsevat kotitielleni kää...

Taikasormus Hinta: 2,5 €. Materiaali: Ei tietoa, mutta näyttää kullalta. Käyttötarkoitus: Vähentää ei-toivottujen lähestymisyritysten tiheyttä ja intensiivisyyttä. Käyttöohje: Aseta vasemman käden nimettömään sormeen. Haittavaikutukset: Monimutkaistaa käsienpesua ja vaikeuttaa totuudessa pysymistä. Eli siis, kyllästyin siihen, kuinka avoimen röyhkeästi tansanialaismiehet näyttävät pitävänsä minua harvinaisena ja kovassa kysynnässä olevana tuotteena. Valkoinen nainen, rahaa, menolippu Suomeen ja parempi elämä. Ostin sormuksen. Nyt pohdin, missä menevät valehtelun rajat. Kun kävelen kaduilla nuorten miesten ohi, heidän on pakko sanoa jotakin. Itseasiassa suurin osa ihmisistä sanoo jotakin. Naiset ja lapset tervehtivät. Naiset ilahtuvat, kun yritän sanoa muutaman sanan swahilia. Lapset nauravat ja toistelevat tervehdyksiä, kunnes poistun näköpiiristä. Olen outo ja siksi kiinnostava. On mukavaa, että ulkomaalainen kunnioittaa heidän kulttuuriaan yrittämällä oppia swa...