Kesä Morogorossa

Saavuin Tansaniaan lauantaina puolenpäivän maissa. Morogogon hiippakunnan varapiispa Pindua haki minut lentokentältä ja hänen kotiinsa, jossa saan asua Morogorossa oloni ajan, saavuimme vasta ilta hämärässä. Varapiispan perheeseen kuuluvat vaimo, kaksi poikaa ja eno. Ensimmäisenä iltana sain kuulla heidän olevan iloisia, että olen tullut kesäksi heidän luokseen, sillä heillä ei ole tytärtä: myöhemmin, kun Pindua on esitellyt minut, hän aina muistaa kertoa, että hän on nyt saanut tyttären perheeseensä. Sunnuntaina olin Piispan uuden talon avajaisissa, joissa kuoro lauloi, hiippakunnan pastorit pukeutuivat juhlallisiin kaapuihin ja lukivat vuorotellen pätkän Raamattua sekä kaikki yrittivät mahtua uuden talon räystään alle sadetta pakoon. Kun talo oli virallisesti avattu, kurkistimme sisälle, minkä jälkeen taas laulettiin ja otettiin ryhmäkuvia sateen hellitettyä. Kuva piispan talon avajaisista Avajaisten jälkeen oli päivän toinen jumalanpalvelus. Swahilia ymmärtämättömälle

Aloitusjulkaisussani kerroin hyvin suurpiirteisesti siitä tiestä, joka on johtanut siihen, että lähden Morogoroon tekemään vapaaehtoistyötä. Nyt ajattelin kertoa siitä hieman tarkemmin samalla, kun jaan viimehetken tunnelmiani Suomessa. Olen ollut vapaaehtoistyössä vieraassa maassa kolmen kuukauden pätkän kerran aikaisemmin. Silloin olin vasta valmistunut ylioppilaaksi ja moni matkaan liittyvä asia oli toisin: olin valmistautunut monta kertaa pidemmän ajan, kohteessa oli koko ajan myös muita suomalaisia ja asuin suomalaisen naisen alivuokralaisena. Toisaalta kohdemaani kulttuurista tiesin hyvin vähän ennen lähtöä. Ensimmäinen vapaaehtoistyö jaksoni oli hyvin intensiivistä kasvamista uskossa ja Jumalan tuntemisessa. Opin näkemään, miten Jumalan suunnitelmissa oli ennalta nähty ne yllätykset, joita matkan varrella sattui. Opin myös, että Jumala tekee työtään meissä silloinkin, kun emme itse sitä huomaa. Koska ollessani vapaaehtoistyössä koin sekä olevani lähellä Jumalaa että

Olen Paula Leppäkoski, Lempäälässä kasvanut ja nykyään Turussa asuva oikeustieteen opiskelija. Tein tämän blogin kertoakseni kuulumisiani ollessani vapaaehtoistyössä Tansaniassa, Morogorossa, jonne lähden tämän kuun 26. päivä. Morogorossa avataan näillä näkymin heinäkuun alussa Kimbilio-niminen turvakoti Tansanian naisille. Kimbilio-projekti on ollut minulle tuttu siitä asti, kun Lempäälän seurakunta sai tansanialaisen vierailijan 2011 ja päätti alkaa rahoittaa turvakodin rakentamista. Tämän vuoden alussa kysyin varovaisesti, olisiko minun mahdollista lähteä tekemään vapaaehtoistyötä Kimbilion hyväksi. Kysymykseeni vastattiin myöntävästi ja innolla sekä Suomesta että Tansaniasta, joten pian minulla oli jo lentoliput ja majoitus sovittuna. Minulle se, miten järjestelyjen osaset loksahtelivat paikalleen kuin itsestään, oli osoitus Jumalan johdatuksesta. Syksyllä rukoilin, että saisin käyttää kesäni merkityksellisellä tavalla, talvella Kimbilion projektijohtaja kirjoitti, että minua tarv