Kesä Morogorossa

Tämä on viimeinen päivitykseni täältä Tansaniasta. Lähtö on ensi torstaina. Viime viikko kului Moshissa, Kilimanjaron juurella. Tiistaina iltapäivällä kokoustimme Kimbiliolla ennen, kuin suuntasin Mama Mmarin kanssa hotelliin, jotta pääsisimme keskiviikko aamuna aikaisin linja-autoasemalle. Bussimatka Moshiin vei yhdeksän tuntia. Onneksi puolessa välissä oli kymmenen minuutin lounas- ja vessatauko. Illalla hostellissa sain nauttia kotoisasta tunnelmasta, kun suihkusta tuli lämmintä vettä ja naapurissa puhuttiin äänekkäästi toista kotimaista. Näinpä jopa roskiksessa Lämmin kuppi -keiton tyhjän pussin. Aamulla selvisi, että hostellissa oli ryhmä ruotsalaisia lukioikäisiä, mutta Lämmin kuppi -keiton omistajaa en tavannut. Ruotsinkielisille ystävilleni tiedoksi, että äännätte ruotsia ihanan selkeäasti verrattuna Pohjanlahden toisella puolella kasvaneisiin ruotsinkielisiin. Moshiin olimme matkustaneet tutustuaksemme KWIECO:on (Kilimanjaro Women Information Exchange and Consultancy

 Viime viikolla oli Maanviljelijöiden juhlapäivä, joka on kansallinen vapaapäivä. Kävin aamulla aloittamassa esitteen uudistamisprojektin Paralegal Centerillä, mikä ei tietenkään ole ristiriidassa kansallisen vapaapäivän kanssa. Projekti eteni hitaasti jatkuvien sähkökatkosten takia, joten lopetimme jo ennen tavanomaista lounasaikaa. Iltapäivällä suuntasin Nanenaneen (Paikan nimi tulee tästä tapahtumasta: nane tarkoittaa kahdeksan ja juhlapäivä on 8.8.), jossa pidetään hieman vapunomaisia markkinoita. Merkittävänä erona se, että jos vappumarkkinoilla kaikki on ylihinnoiteltu, Nanenanen markkinoilla kaikki on niin halpaa, että paikallisetkaan ei tingi. Lisäksi Nanenanesa on mahdollista myös oppia viljelytekniikoista. Nanenane Torstaina ennen Paralegal Centerille menoa tapasin Suomalaisen lähetystyöntekijäperheen, jonka työalue on muualla Tansanissa. He halusivat kuulla Kimbiliosta ja heiltä kuulin taas mielenkiintoisia käytännönvinkkejä toimintaan täällä Tansaniassa. Pe

Viime viikolla saimme joitakin pyöriä pyörimään, kun loppuviikosta saimme pienen summan rahaa (siis verrattuna siihen, joka on pankissa kadoksissa). Ostimme Matroona Christina Killalle tietokoneen, että hän voi tehokkaasti valmistella Kimbilion toiminnan aloittamista. Keskiviikkona vietin päivän tutustuen Elisiphan työhön ja sunnuntaina tapasin messussa ryhmän saamelaisia. Iltapäivällä sain viimein kiivettyä vuoristoon katsomaan vesiputousta, noin niin kuin kahden kuukauden suunnittelun jälkeen. Tänään selvisi, että myös piispa laskee saamiani kosintoja, joista hän käytti hämmentävästi ilmausta ”application”. Tässä päivityksessä keskityn Elisiphan tarinaan: Suomalaisia lähetystyöntekijöitä, Oulun hiippakunnan dekaani, saamelaistyhmä ja Morogoron hiippakunnan piispa  Elisipha Lepilal Elisipha Lepilal Elisipha on Maasai-nainen. Hän tulee valtavasta perheestä. Hänen isällään on 18 vaimoa, yli 200 lasta ja yli 70 lastenlasta. Kaikki vaimot asuvat bomassa: aid