Kesä Morogorossa

Tällä viikolla on ollut paljon asioita, jotka pitäisi hoitaa, mutta hyvin vähän on saatu aikaiseksi. Kimbilion avaaminen on myöhässä. Jotta turvakoti voisi ottaa vastaan asiakkaita, se pitää rekisteröidä, budjetti pitäisi viimeistellä, ihmisiä palkata ja huoneita sisustaa. Mama Mmari tarvitaan rekisteröintiin ja ihmisten palkkaamiseen ja muutenkaan päätöksiä ei voida tehdä ilman häntä. Hän oli viikon muualla, kaukana etelässä jättämässä hyvästejä naisille, jotka ovat olleet hänen vastuullaan, kun hän on ollut hiippakunnan nais- ja lapsityön osaston johtaja. Nyt vastuu on luovutettu eteenpäin. Matroona Kristiina Killan pitäisi valmistella budjettia ja lukujärjestystä, mutta hänellä ei ole tietokonetta. Hän ei voi saada tietokonetta, työntekijöille ei voida alkaa maksaa palkkaa, kanalaa ei voida rakentaa eikä huoneiden sisustusta voida viimeistellä, koska Suomesta lähetetty raha on eksynyt jonnekin kansainvälisten transaktioiden synkmetsään. Tiistaina tutustuin taas uusiin Kimbilioa...

Tiistaiaamuna Paralegal Centerillä, kun läsnä ei ollut ketään, jonka sielunrauhaa kummasteluni voisi järkyttää, kysyin edellisessä päivityksessäni ihmettelemääni tilannetta, eli miksi 21-vuotias ei saa vapaa-ajallaan poistua sisäoppilaitoksesta oman harkintansa mukaan. Tästä seurasi hyvä keskustelu, jonka aluksi centerin johtajatar Mama Flora Masoy totesi suoraan, että kyllähän jossakin on menty vikaan, kun nuoret eivät saa opetella itsenäisyyttä vähitellen. Lapset eivät saa tehdä mitään m ikä vaatii itsenäistä harkintaa, mutta kun heistä tulee aikuisia, ei enää ole ketään opastamassa. Kodeissa ilmeisesti ongelmat näkyvät siten, että lapset eivät esimerkiksi opi tekemään ruokaa, kun on vaarana, ettei siitä tule yhtä hyvää kuin, jos äiti tekisi itse. Ensin olin sitä mieltä, että itsestään selvä ja ainoa ratkaisu on se, että annetaan vapautta vähän kerrallaan. Sitten Mama Masoy alkoi kertoa ongelmista, joita nuorille tulee yliopistossa alkoholin käytön takia. Enpä sitten oikein tiedä, e...

Mitä mielekkäämmäksi työ käy, sitä vähemmän tuntuu olevan kerrottavaa. Tiistaina oli hedelmällinen kokous Kimbiliolla, jossa Mama Mmarin ja Pääsihteeri Allen Kinyamasongon kanssa valmistelimme Kimbilion toiminnan kannalta tarpeellisia dokumentteja. Tiistai iltana aloin dokumenttien kirjoittamisen. Keskiviikon ja torstain vietin Paralegal centerillä projektiraporttia oikolukien. Perjantaina taas lisää Kimbilio dokumenttien kirjoittelua. Lisäksi aloimme keskustelut siitä, mitä seminaarien järjestäminen Kimbiliolla käytännössä vaatii. Ja hiippakunnan rahastonhoitaja Mama Aiyo kutsui minut työkylään! Lauantaina sentään sattui jotakin. kun saavuin Tansaniaan, George Pindua haki minut Dar Es Salaamista. Samalla reissulla hän vei Happyn isänsä luo. Ehdimme jutella matkalla, ja Happy toivoi, että vierailisin hänen koulullaan, sitten kun koulut olisivat auki. Hän aloittaa nyt paikallisen lukiota vastaavan koulun viimeisen vuoden Lutheran Youth Seminarylla, joka on sisäoppilaitos. Päätin l...

Viime viikko on kulunut varsin rauhallisesti. Tiistaina Paralegal Centerillä pääsin auttamaankin pelkän seuraamisen ja kirjojen lukemisen sijaan. Paralegal Center on tekemässä yhteistyöprojektiehdotusta ja sain käydä englanninkielisen ehdotuksen läpi ja korjata kielioppivirheitä. Hyvä että sain, koska ehdotuksessa oli yksikön kolmannen persoonan ässät ja genetiivit keskenään sekaisin miten sattuu, välillä myös monikoissa. Englantia äidinkielenään puhuvien standardeilla saatan tehdä kielioppivirheitä, mutta kyllä silti tuli aika pätevä olo, kun kyseistä tekstiä korjasi. Keskiviikko meni afrikkalaisittain aivan toisin kuin suunnittelin, koska tarkoitus oli laitella Kimbiliolla paikkoja kuntoon Matroonan kanssa, mutta en saanut häneen yhteyttä ja lopulta osoittautui, että tietoni siitä, että hän oli tulossa Kimbiliolle, oli virheellinen. Sain kuitenkin vaihdettua rahaa ja etsittyä yhteystietoja, joita tarvitsin. Siitä kenkiä ja mekkoja. Eikä mekot varmasti kiristä lantion kohdal...

Maanantaina ja tiistaina oli valtakunnallisia lomapäiviä Ramadanin päättymisen kunniaksi. Minun elämässäni tämä näkyi siten, että Paralegal Centerin toimistossa ei ollut asiakkaita ja paikalle saapuneet työntekijät pohtivat, että kun on pyhäpäivä, toimisto ei ehkä ole auki. Meillä oli kuitenkin mielenkiintoisia avioliittolakiin ja bussiyhteyksiin liittyviä keskusteluja. Minun Piti myös hankkia puhelimeen uusi kuukausipaketti, mutta minulle suositellun operaattorin toimistossa sanottiin, että ulkona olevat työntekijät neuvovat. Ulkona sanottiin, että toimisto on kiinni. Kun tämä toistui keskiviikkonakin, jonka ei pitänyt olla vapaa päivä, menin toiselle operaattorille, jossa palvelu oli tehokasta ja ammattitaitoista, jos nyt ei oteta huomioon sitä, että nuori miesmyyjä kyseli, onko minulla lapsia, ja haluanko, että hän opettaa minulle swahilia… Mama Mmari ja taustalla keskeneräinen keittiörakennus.  Torstaina aamulla kävimme Kimbiliolla. Nyt mukana olivat myös keskiviikkoi...